Pikkulapasotka (Aythya affinis) Kökar 4.4.2004
Tekstit perustuvat omiin kuviin ja maastomuistiinpanoihin.
Kuvat ovat lämpöväreilyn pehmittämiä ja toisilta kuvaajilta löytyy parempia.
Hyvä ja selkeä määritysartikkeli (suhteessa lapasotkaan) löytyy Kenn Kaufmanin teoksesta Advanced Birding. Hän luettelee seuraavat tuntomerkit käyttökelpoisuuden mukaisessa järjestyksessä: pään muoto, nokan muoto, nokkakynnen koko ja mustan värin muoto, siiven kuvio, pään kiillon väri, kyljen kuviointi, selän kuviointi ja koko.
(1.) Kökarin lintu. Pään takayläosassa oli selvä kulma, kun lintu ui rauhallisesti. Pään muoto näytti korkealta ja lyhyeltä. Linnun sukellellessa aktiivisesti se painoi pään höyheniään kasaan ja pään muoto vaikutti pyöreämmältä.
(2.) Kökarin lintu. Välillä pää välkkyi heikosti vihreänä, kuten kuvassa, välillä violettina. Myös tukkasotkan päät välkkyivät näissä väreissä, mutta selvästi voimakkaammin. Kuvissa ei erotu kylkien poikkiviirutusta, mutta maastossakin kyljet vaikuttivat jo kaukaa harmaammilta ja tummemmilta kuin tukkasotkalla. Silmä oli selvästi keltainen, mutta tummempi kuin tukkasotkalla ja näytti pienemmältä (johtuiko vain väristä?)
(3.) Lapasotka, helmikuu 2001, Bodega Bay, Kalifornia. Huomaa, että pää on takaosastaan pyöreämpi ja pään korkein osa on noin silmän kohdalla. Lapasotkan nokka on jonkin verran tukevampi.
(4.) Pikkulapasotka, helmikuu 2001, Bodega Bay, Kalifornia. Tässä kuvassa pikkulapasotkan voimakkaampi selän kuvointi näkyy hyvin. Kökarin linnun nokka on hieman tukevampi kuin tämän yksilön, mutta kuitenkin hennompi kuin lapasotkilla kuvissa 3 ja 5.
(6.) Kökarin lintu. Kooltaan lintu oli kuin tukkasotka tai vähän pienempi, ei ainakaan isompi.
(7.) Kökarin lintu
(8.) Kökarin lintu
(9.) Kökarin lintu. Musta nokan kärki oli edestä päin katsottuna kapea.
(10.) Lapasotkia, helmikuu 2001, Point Reyes, Kalifornia. Lapasotkan nokan kärjen musta leviää kärkeä kohti.
(11.) Kökarin lintu
(12.) Kökarin lintu. Näistä kahdesta levityskuvasta näkyy jonkin verran siiven kuviointia: siipijuova oli tukkasotkamaisen tai lapasotkamaisen selvä kyynärsulissa, mutta ruskeampi ja epäselvempi käsisulissa.
Sotkaristeymät ovat ehkä suurin määritysansa tällaisissa tapauksissa. Kirjallisuutta aiheesta:
Gillham E & Gillham B 1996: Hybrid Ducks.
A contribution towards an inventory. Omakustanne.
Mullarney K,
Svensson L & Zetterström D 1999: Lintuopas. Otava. Sivut 58-59
suomenkielisessä taskupainoksessa.
Randler C 2000: Die Bestimmung von Tauchentenhybriden der
Gattung Aythya.
Limicola 14, 1-35
(1/2000). 27 värikuvaa.
Randler C 2001:
Vesilinturisteymien määrittämien – sukeltajasorsat. Alula 7 148
– 156 (4/2001) Sotkista on 19 värivalokuvaa ja jokunen piirros.
Reeber S 2002: Problemes d’indentification poses par les
hybrides de fuligules Aythya sp. en Europe de l’Ouest.
Ornithos 9 177-209
(5/2002). 33 värivalokuvaa ja paljon maalauksia, tosin läheskään
kaikki eivät risteymistä.
Pikkulapasotka olisi sekoitettavissa sellaisiin risteymiin, joissa toinen tai molemmat emolajit ovat vaaleaselkäisiä - lähinnä siis lapasotkalajit ja punasotka. Punasotkaristeymillä pitäisi olla laajemmin tumma nokan kärki ja punertava sävy päässä. Suurempi ongelma olisi lapasotka X tukkasotka. Sellaisen siipijuova pitäisi olla kuin emolajeilla eikä pikkulapasotkamainen. Alulan numerossa 4/2001 sivulla 154 on kuva tällaisesta risteymästä. Sen selkä on aika selvästi tummempi kuin Kökarin linnun ja yleensäkin pikkulapasotkan ja sillä on varsin selvä töyhtö. Lapasotkan ja pikkulapasotkan risteymät ovat huonosti tunnettuja, mutta ainakin Kökarin linnun nokan musta oli aivan tyypillinen pikkulapasotkalle.
Kategoriakysymys. Yleensä Euroopan maissa pikkulapasotka on A-kategoriassa, Sveitsissä kuitenkin D:ssä. Suomessa amerikantukkasotka, amerikanhaapana ja amerikantavi ovat A:ssa, joten A on looginen myös pikkulapasotkalle.
Ikä. Tästä ei ole tarkkaa tietoa saatavissa, joten lintua täytynee pitää vain +1kv - ikäisenä. 2kv koiras voisi varmaankin olla jo varsin aikuismainen huhtikuun alussa.